Hapatoskoski

Hap­atoskos­ki oli toinen Maantienkoskista, jot­ka vir­ta­si­vat Palokin maantiesil­lan ali. Vaik­ka kos­ki oli lyhyt, oli se kuitenkin äkkinäiselle haas­teelli­nen las­ket­ta­va jyrkähkön pudo­tuk­sen vuok­si. Yläku­vas­sa oikeal­ta solju­va Hap­atoskos­ki, keskel­lä Kaisansaari, jos­sa näkyy tun­tem­aton raken­nus. Vasem­mal­la taka-alal­la näkyy Kala­ma­ja.

Tätä veneil­i­jää ei pieni drop­pi tun­nu hait­taa­van. Kuva: Mai­ju Pohjo­lainen.

Palokin alem­mat kos­ket 2.7.1926 kel­lo 17:45 400 metrin korkeud­es­ta kuvat­tuna.
Keskel­lä oikeal­la maantien alta purkau­tuu Hap­atoskos­ki. Kuva: Rain­er Aho­nius.

Säveltäjä Otto Koti­lainen kalasteli myös Hap­atoslam­mel­la, maantienkoskien loppuliu’uissa. Kalas­tuk­sen­valvo­ja Ville Pykäläi­nen oli hänel­lä souta­jana. Otto ystävystyi myös Hap­atoslam­men viereisel­lä mäel­lä sijain­neen talon isän­nän, met­sän­var­ti­ja Mikko Mielosen kanssa.
   Kun lohi ei enää ollut syön­nil­lään, kiipesi Otto Koti­lainen Mielolan­mäelle (ilmaku­vas­sa alavasem­mal­la tum­mal­la mäel­lä näkyvä suurin raken­nus valkein ikkunoin, alaku­vas­sa mäel­lä taustal­la) Mikon jut­tusille ja pyysi talon emän­nältä sitä maail­man paras­ta juo­tavaa: vas­takir­nut­tua kylmää kir­nupi­imää.