Pappila Marjamäki

Mar­jamäen pap­pi­la Heinävedel­lä on paik­ka, jos­sa men­nyt ja nyky­het­ki kohtaa­vat kau­ni­il­la taval­la. Tänä juhlavuon­na, kun pap­pi­la täyt­tää 175 vuot­ta, pysähdymme kiit­tämään ja muis­tele­maan kaikkea sitä arvokas­ta, mitä tämä kult­tuuri­his­to­ri­al­lis­es­ti merkit­tävä koti on meille antanut. Pap­pi­la on ollut läm­min sydän yhteisölle – avoin kult­tuurille, kohtaamisille ja jae­tulle ilolle. Näin myös tulev­ina vuosi­na.

Upean maalais­ro­mant­tisen Mar­jamäen pap­pi­lan sielu, Tuu­la Paul, ker­too:

“Nyt on tul­lut aika kiit­tää ja muis­tel­la men­neitä!
Tänä armon vuon­na 2025 on nimit­täin kulunut tasan kymme­nen vuot­ta siitä, kun sain ostaa omak­seni maalais­ro­mant­tisen ja ihanan Mar­jamäen pap­pi­lan Heinävedeltä.”

Pap­pi­la on raken­net­tu vuon­na 1850, joten tänä kesänä se juh­lii 175-vuo­tista taival­taan. Merk­itse siis päivämäärä 3.8.2025 kalen­teri­isi – sil­loin Mar­jamäen pap­pi­lan kaf­fepan­nu on kuumana ja koko kylä kut­sut­tu mukaan juh­li­maan!

Pap­pi­lat ovat kaut­ta aiko­jen olleet merkit­tävä osa suo­ma­laista kyläy­hteisöä – paikko­ja, jois­sa on koh­dat­tu, keskustel­tu ja viihdyt­ty. Tuu­la Paul on halun­nut jatkaa näitä per­in­teitä pitämäl­lä Heinäve­den pap­pi­lan ovet avoin­na kult­tuurille ja yhteisölle – paikkana, jos­sa voi viihtyä kuin koton­aan.

Ennen van­haan vier­aan­varaisu­ut­ta kuvat­ti­inkin sanon­nal­la: “Pidet­ti­in kuin piis­paa pap­pi­las­sa.” Tuu­la pyrkii koko sydämestään siihen, että tämä edelleen pitäisi paikkansa Mar­jamäessä.

“Olen aina rakas­tanut van­ho­ja raken­nuk­sia ja haaveil­lut pap­pi­las­sa asumis­es­ta.
Muis­tan ikuis­es­ti het­ken, kun seisoin ensim­mäistä ker­taa Mar­jamäen pap­pi­lan edessä. Kyyneleet vir­ta­si­vat ilosta ja onnes­ta – raken­nuk­sen hil­jainen kauneus toi min­ulle vah­van tun­teen koti­in­palu­us­ta. Se oli rakkaut­ta ensi silmäyk­sel­lä. Halusin pelas­taa rapis­tu­van raken­nuk­sen kodik­seni, vaik­ka tiesinkin, että se vaatisi paljon. Uskon, että aito pap­pi­lakult­tuuri voi syn­tyä vain yhdessä tekemäl­lä ja jaka­mal­la. Tähän on Heinävedel­lä lähdet­ty mukaan – kun­ta, kun­ta­laiset ja mon­et uudet ystävät ovat tuke­neet matkaani. Posi­ti­ivi­nen kiin­nos­tus ja kan­nus­tus ovat aut­ta­neet eteen­päin myös vaikeina het­k­inä.”

Mar­jamäen pap­pi­las­sa on vuosien var­rel­la saatu viet­tää ikimuis­toisia juh­lia ja koet­tu kult­tuurin iloa. Vier­aat ovat anta­neet pap­pi­laan myös konkreet­tisia lahjo­ja: huonekalu­ja, astioi­ta, kodin tek­sti­ile­jä, kir­jo­ja ja jopa käs­in­maalat­tu­ja, siu­nattu­ja ikonei­ta. Viime keväänä pap­pi­lan piha sai uut­ta lois­toa lahjoite­tu­ista kuk­ista ja kasveista.

Apua ja jakamista ei ole rajoitet­tu vain aineel­liseen – myös yhteinen tekem­i­nen ja talkoohen­ki ovat kan­ta­neet. “Olen saanut kokea aidon välit­tämisen – on leiv­ot­tu yhdessä, laitet­tu pöytä kore­ak­si, ja jopa rankan tal­ven jäl­keen pihan lumet oli joku jo käynyt kolaa­mas­sa. Se kos­ket­ti syvältä. Antaes­saan saa.”

Pap­pi­lan pääraken­nus on nyt kun­nos­tet­tu ja herätet­ty eloon. Mut­ta Tuu­lan sydämessä elää vielä yksi suuri toive: palaut­taa Mar­jamäen van­ha Rip­pipirt­ti takaisin alku­peräiselle paikalleen pap­pi­lan pihapi­iri­in.

Tuo puna­mul­tainen raken­nus oli aikoinaan papin per­heen vaa­ti­ma­ton koti ennen nykyisen pap­pi­lan valmis­tu­mista. Myöhem­min se palveli seu­rakun­taa rip­pik­oulun, kinkerei­den ja juh­lien pitopaikkana. Nyt Tuu­la unel­moi sen palaut­tamis­es­ta yhteisek­si “olo­huoneek­si” – kokoon­tu­mis­ten, muis­to­jen ja uusien per­in­tei­den sydämek­si.

“Kut­sun kaikkia halukkai­ta ja kyn­nelle kykeneviä mukaan yhteisi­in talkoisi­in, jot­ta unel­mani voisi toteu­tua. Yhteisen hyvän eteen kan­nat­taa pon­nis­tel­la – ja minä tarvit­sen teitä kaikkia: tekemään, tuke­maan ja yhdessä rak­en­ta­maan!”

Tek­sti: Eeva Kul­mala