Lapinkoski

Myös Lap­in­pesänkoskek­si kut­su­tulle Lapinkoskelle oli tun­nu­so­maista sen niskalla sijain­nut sil­ta. Tämän raken­nus­taval­taan pukkisil­lan suun­nit­teli suo­jeluskun­nan alue­pääl­likkö Julius Saaris­to ja se raken­net­ti­in suo­jeluskun­nan har­joi­tustyönä 1935. Sil­ta puret­ti­in syksyl­lä 1960 ennen veden laskemista uuden voimalaitok­sen teko­järveen. Yläku­vas­sa neiti Liisa Miet­ti­nen Lapinkosken sil­lal­la 1955. Saatille päässeestä ei ole säi­lynyt tieto­ja. 
   Eräänä keväänä 1940-luvul­la oli juuri ennen vap­pua vielä hyvät han­ki­aiset. Muu­ta­mat Palokin kylän nuoret päät­tivät tehdä hiih­toretken Lap­in­pesälle. Hiih­toke­li oli lois­ta­va; yöpakkaset oli­vat kovet­ta­neet hangen pin­nan kovak­si ja suk­si luisti hyvin. Retkelle lähdet­ti­in kukon­laulun aikaan, eli hyvin aikaisin aamul­la. Mat­ka Lap­in­pesälle sujui onnis­tuneesti. Per­il­lä nuoret jut­te­liv­at keskenään samal­la kuu­lostellen Lapinkosken kohi­naa.
   Mut­ta eipä kukaan arvan­nut, mil­lainen palu­umatkas­ta tulisi! Aurinko oli jo nous­sut korkealle ja pehmit­tänyt keväisil­lä säteil­lään hangen pin­nan pehmeäk­si. Suk­set alkoi­vat upota ja hiihtämi­nen muut­tui het­ki het­keltä vaikeam­mak­si. Lop­ul­ta matkalais­ten piti ottaa suk­set pois jaloista ja kan­taa niitä olka­päil­lään. Seu­rueen saa­pues­sa takaisin Palokki­in, Kievar­in­rinne kylän keskel­lä oli jo aivan sohjona ja vesi valui ilois­es­ti loris­ten rin­net­tä alas.
   Alaku­vas­sa suo­jeluskun­ta­laisia sil­lan­raken­nus­pu­uhissa. Taustal­la näkyy niin san­ot­tu Kosken mök­ki, eli Hau­ta-ahon Tirkkosten omis­ta­ma enti­nen torp­pa, jon­ka viimeisen asu­jan 1950-luvun lop­ul­la tiede­tään olleen oli Mari Räsä­nen.

Ennen sil­lan rak­en­tamista Taival­lah­den kanaval­ta oli maateitse matkaa koskien pohjois­puolel­la sijait­se­vaan Patoon kylään pitkälti tois­takym­men­tä kilo­metriä. Sil­lan rak­en­t­a­mi­nen lyhen­si matkan kolmeen kilo­metri­in ja avasi merkit­tävän kulkuy­htey­den ylem­pi­en koskien ran­noil­la asuneille ihmisille. Sil­ta oli omi­aan jalankulku­un ja kevyen hevoskuor­man vetämiseen, mut­ta on siitä ainakin ker­ran ajet­tu trak­to­ril­lakin. Vide­ol­la Manu Räsä­nen ker­too tästä tapauk­ses­ta, jol­loin sil­lan kestävyys oli totis­es­ti koe­tuk­sel­la.

​Lapinkoskessa oli kak­si saar­ta (ilmaku­van alaosas­sa). Alem­man saaren kohdal­la oli kosken ran­nal­la Hil­tusen talo, jon­ka ikku­nas­ta seu­rat­ti­in syksy­isin kos­keen kudulle nou­se­via lohia. Lohet oli­vat suuria ja hyp­pivät kaa­res­sa korkealle ilmaan sukeltaen taas pää edel­lä kos­keen. Kuvas­sa keskel­lä, pel­lol­la, kosken vasem­mal­la puolel­la, näkyy Kosken mök­ki (kart­ta). Kuva on otet­tu toden­näköis­es­ti 1920-luvul­la ennen Lapinkosken sil­lan rak­en­tamista. Sik­si sil­ta ei näy kuvas­sa.

Heimo Keinä­nen oli innokas koskikalas­ta­ja ja Lapinkosken kävi­jä. Vide­ol­la hän ker­too kalakaverin­sa Mat­ti Hir­vosen onnekkaas­ta sukel­luk­ses­ta sekä Lapinkosken kalo­jen käyt­täy­tymis­es­tä auringonpimen­nyk­sen aikana 1954.

Keskel­lä, saaren etupuolel­la, kuvas­sa veden ja met­sän rajan kohtaan osu­va, pyra­midil­ta näyt­tävä kivi on Heimo Keinäsen ylem­mäl­lä vide­ol­la mainit­se­ma Kökkökivi. Kuva ei ker­ro ihan koko totu­ut­ta, sil­lä kiv­en takaosa osa on laakea ja sil­lä saat­toi seisoa kalas­ta­mas­sa. Kuvan on ottanut joko Mai­ju Pohjo­lainen tai hänen vel­jen­sä Lau­ri Pohjo­lainen.

Kalas­ta­jia Lapinkoskessa.