Ala-Kallioinen oli jylhä, 400 metrin mittainen koski, jonka kuohujen kumu kantautui kolmen kilometrin päähän Varistaipaleen kylälle saakka. Kosken rannalla hirsimökissään asunut pienviljelijä Otto Karvonen tunsi kosken niin hyvin, että saattoi laskea sen veneellä. Karvosen lisäksi vain Kuopion Urheilukalastajain Yhdistyksen ensimmäisen kalastuksenvartijan, Antti Pykäläisen, tiedetään laskeneen koskea, muut tyytyivät uittamaan purtensa tyhjänä narun päässä kuohuja alas.
Voimakkaana koskena Ala-Kallioinen oli erityisesti järvilohien mieleen. Juojärveltä koskeen ruokailemaan laskeutunutta järvilohta kutsuttiin niemenkiertäjäksi. Tällainen kirkaskylkinen järvilohi laittoi nimittäin niin kovin kampoihin, että pienemmätkin yksilöt tarjosivat kalamiehelle kelpo vastuksen. Liekö sitten juoksuttanut kalamiehiä niemienkin ympäri! Puhtaissa vesissä kasvanut järvilohi oli erinomainen ruokakala. Aikalaisten kertoman mukaan nykyiset kirjolohet eivät vedä sille vertoja alkuunkaan. Myös suuret taimenet viihtyivät Ala-Kallioisen montuissa ja kiventakusissa.
Aina ei tarvinnut soudella Ala-Kallioiselle saakka, kun kalat jo alkoivat käydä vieheeseen. Matkalla Palokista Ala-Kallioiselle sijaitsi nimittäin Nälönvirta, jossa majaili pulskia lohenköllyköitä. Klikkaa tästä, niin pääset lukemaan armoitetun tarinankertoja J. Hultinin mehevän kuvauksen Nälönviran koukkuleuoista Metsästys ja kalastuslehden heinäkuun numerossa vuonna 1922.
Ala-Kallioinen (vasemmalla) oli ns. yläkoskista viimeinen.
Kuopiolainen hammaslääkäri ja urheilukalastaja Aslak Koivisto komean saaliin kanssa vuonna 1938.
