Heinäveden kulttuurikirkon taiteilija Hanna Maria Nieminen

Han­na Maria Niem­i­nen on 49-vuo­tias itseop­pin­ut taiteil­i­ja Ala­järveltä Etelä-Poh­jan­maal­ta. Niem­i­nen on koulut­tau­tunut sairaan­hoita­jak­si ja KM, luokanopet­ta­jak­si, mut­ta ollut viimeiset 5‑vuotta pois opet­ta­jan työstään ollen taiteil­i­jana ja per­he­hoita­jana sijais­lap­sille. Hän ker­too tutki­vansa ja opiskel­e­vansa maalaamista jatku­vasti haluten kehit­tyä yhä taitavam­mak­si kuvataiteil­i­jak­si.

Niem­i­nen maalaa pääasi­as­sa öljyväreil­lä ja hie­man myös akryyleil­lä. Hän maalaa paljon omas­sa kodis­saan ”koti­atel­jeessaan”. Sen lisäk­si Niemisel­lä on atel­jee-gal­le­ri­ati­la Taide Han­na Maria muu­ta­man kilo­metrin päässä kodis­taan. Siel­lä hän vas­taan­ot­taa taideasi­akkai­ta ja maalaa sil­loin, kun halu­aa varmis­taa oman rauhan maalaamiselleen. Tilois­sa on myös jatku­va näyt­te­ly Niemisen omista maalauk­sista.

Taiteessaan Han­na Maria Niem­i­nen halu­aa ilmaista tun­tei­ta ja tun­nelmia tai tal­len­taa maalauk­si­in Jumalan luo­man maail­man kauneut­ta esimerkik­si pio­ni­maalauk­sis­sa. Myös val­on maalaami­nen kiehtoo. Niem­i­nen maalaa paljon myös kris­til­lisiä maalauk­sia, kuten Jeesus-potret­te­ja. Aiheil­taan ja tekni­ikoil­taankin maalauk­set ovat monipuolisia vai­hdellen klas­sis­es­ta real­is­mista impres­sion­is­mi­in ja jopa abstrak­ti­in saak­ka. Hän kokeekin että hänen per­soonas­saan yhdis­tyy toisilleen jopa vas­takkaisia omi­naisuuk­sia, kuten herkkyys ja vahvu­us, jol­loin on luon­te­vaa että taiteessakin näkyy ilmaisun monipuolisu­us. Val­oisu­us ja myön­teinen elämä­nasenne näkyvät halu­na luo­da maalauk­sil­lakin iloa ja hyvyyt­tä kat­so­jilleen. Välil­lä maalauk­set myös rav­is­tel­e­vat kat­so­jaa syväl­lis­ten aihei­den kaut­ta, mut­ta sil­loinkin teok­sista huokuu rauha ja lem­peys.

Taiteen lisäk­si Han­na Maria Niemisen arkeen kuu­luu suurper­he. Han­nal­la on miehen­sä Teemun kanssa kuu­den aikuisen biol­o­gisen lapsen lisäk­si myös sijais­lap­sia, joi­ta on asunut per­heessä jo noin 15-vuo­den ajan. Niem­i­nen iloit­see myös kahdes­ta pien­estä lapsen­laps­es­taan, jot­ka vierail­e­vat usein mum­mu­las­sa. Taiteen avul­la Han­na käsit­telee usein mon­i­naisia tun­tei­ta joi­ta elämän­tavas­saan kohtaa. Taide toimii usein myös salaise­na piilopaikkana, jos­sa voi uppoutua aivan toisen­laiseen huo­let­tomaan todel­lisu­u­teen. Taiteen yksi tarkoi­tus on Niemisen mukaan herät­tää tun­tei­ta ja tar­jo­ta esteet­tis­es­ti miel­lyt­täviä ja kau­ni­ita koke­muk­sia. Hän toivoo, että jokainen teos voi viedä kat­so­jan matkalle, jos­sa voi uppoutua het­keen ja ehkä tun­tea tai nähdä häivähdyk­sen tois­es­ta maail­mas­ta.

Tek­sti: Eeva Kul­mala