Kissakoski

Pohjoisem­pi Palokin maantien alit­tavista koskista oli nimeltään Kissakos­ki. Kuten viereisen Hap­atoskosken, myös Kissakosken pudo­tusko­rkeus oli 1,7m. Kesäisin kylän poikain hupina oli sukel­lel­la Kissakosken vir­ran alitse.

Pol­leat kalamiehet Kusti Otva (aiem­min Oks­man, vas.) ja Jaakko Han­ka­järvi (aiem­min Hultin) Kuis­moniemessä Kala­ma­jan ran­nas­sa. Keskel­lä Kissakos­ki ja Kaisan saunan taka­puolel­la sil­lan alta pilkot­taa Hap­atoskosken nielu. Sahay­htiö Hack­man & Co.:n omis­ta­mas­sa saunas­sa asui Kaisa Virnes, joka vieraiden kyl­vettämisen lisäk­si työsken­teli nykyisen Lin­tu­lan luostarin paikalla sijain­neessa Koski­jär­ven Hov­is­sa. Maantienkoskien väli­nen saari, Kaisansaari, sai nimen­sä Kaisa Virnek­sen mukaan.

Kissakosken niskaa. Taustal­la Saunakos­ki. Kuva: Lau­ri Pohjo­lainen.

Palokinkoskissa riit­ti vet­tä, varsinkin kevääl­lä. Kissakoskea kevät­tul­van aikaan.

Kuvis­sa yksin sil­lal­la Mart­ta “Mam­ma” Pykäläi­nen, kahdestaan Aune Mielo­nen (vas.) ja Salme Hiltunen sekä kosken par­taal­la istu­mas­sa Elsa Vouti­lainen (vas. ) ja Kert­tu  Mielo­nen.

Kos­ket oli­vat Palokin kylän sydän. Maantiesil­lat Kissakosken ja Hap­atoskosken yli, sekä puusil­ta Sahakosken niskalla oli­vat kaik­ki kylän nuori­son kokoon­tu­mi­s­paikko­ja. Jopa rip­piku­via on kuvat­tu sil­loil­la. Van­hoi­hin sil­lankaiteisi­in oli riimustel­tu paljon nim­iä, vieste­jä ja jopa rakkau­den tun­nus­tuk­sia. Kos­ket kuo­huineen houkut­te­liv­at istuskele­maan rantakiville ja ihaile­maan luon­non kauneut­ta. Yllä Kissakoskea kesäaikaan maantiesil­lan ala­puolelta. Myös Suomen Kuvale­hden val­oku­vaa­ja oli miel­tynyt paikkaan siinä määrin, että nap­pasi kuvan läh­es samoil­ta jalan­si­joil­ta (SK 17.08.1929 no 33). Palokin kylän his­to­ri­as­ta voit lukea lisää tästä.

12-vuo­tias Mat­ti Pohjo­lainen kalas­sa Kissakoskel­la kesäl­lä 1960. Kuva: Lau­ri Pohjo­lainen.