Pohjoisempi Palokin maantien alittavista koskista oli nimeltään Kissakoski. Kuten viereisen Hapatoskosken, myös Kissakosken pudotuskorkeus oli 1,7m. Kesäisin kylän poikain hupina oli sukellella Kissakosken virran alitse.
Polleat kalamiehet Kusti Otva (aiemmin Oksman, vas.) ja Jaakko Hankajärvi (aiemmin Hultin) Kuismoniemessä Kalamajan rannassa. Keskellä Kissakoski ja Kaisan saunan takapuolella sillan alta pilkottaa Hapatoskosken nielu. Sahayhtiö Hackman & Co.:n omistamassa saunassa asui Kaisa Virnes, joka vieraiden kylvettämisen lisäksi työskenteli nykyisen Lintulan luostarin paikalla sijainneessa Koskijärven Hovissa. Maantienkoskien välinen saari, Kaisansaari, sai nimensä Kaisa Virneksen mukaan.
Kissakosken niskaa. Taustalla Saunakoski. Kuva: Lauri Pohjolainen.
Palokinkoskissa riitti vettä, varsinkin keväällä. Kissakoskea kevättulvan aikaan.
Kuvissa yksin sillalla Martta ”Mamma” Pykäläinen, kahdestaan Aune Mielonen (vas.) ja Salme Hiltunen sekä kosken partaalla istumassa Elsa Voutilainen (vas. ) ja Kerttu Mielonen.
Kosket olivat Palokin kylän sydän. Maantiesillat Kissakosken ja Hapatoskosken yli, sekä puusilta Sahakosken niskalla olivat kaikki kylän nuorison kokoontumispaikkoja. Jopa rippikuvia on kuvattu silloilla. Vanhoihin sillankaiteisiin oli riimusteltu paljon nimiä, viestejä ja jopa rakkauden tunnustuksia. Kosket kuohuineen houkuttelivat istuskelemaan rantakiville ja ihailemaan luonnon kauneutta. Yllä Kissakoskea kesäaikaan maantiesillan alapuolelta. Myös Suomen Kuvalehden valokuvaaja oli mieltynyt paikkaan siinä määrin, että nappasi kuvan lähes samoilta jalansijoilta (SK 17.08.1929 no 33). Palokin kylän historiasta voit lukea lisää tästä.
12-vuotias Matti Pohjolainen kalassa Kissakoskella kesällä 1960. Kuva: Lauri Pohjolainen.
