Niskakoski oli Palokin yhdeksästä koskesta ylimmäinen. Niskakoskella Juojärven vedet murtuivat 6,5 kilometrin mittaiseksi, 19,4 metrin pudotuskorkeuden jylhäksi koskireitiksi, jolla ärjyvät kuohut, hiljaiset virrat, lammet ja järvet muodostivat ainutlaatuisen sisävesien aarteen. Lyhyehkö Niskakoski tasaantui parin sadan metrin suvannoksi ennen kiivasvirtaista Ylä-Kallioista. Suvannon keskellä oli matalikko, jossa virta oli hetken voimakkaampaa. Joskus paikalliset pitivät koskessa verkkoa. Kalle Törrösen tarinasta voi päätellä, kuinka kalaisia kosket ovat olleet.

​Niskakosken rannalla sijaitsi talo nimeltä Luojan Kiekura, jossa legendaarisen kalastusseura P.K.S.:n (Patoon Kalastusseura) seitsemän veijaria yöpyivät Palokinkoskille suuntautuvilla retkillään. Vilho Ahola on kirjoittanut jatkokertomuksen näiden kalamiesten seikkailuista Metsästys ja kalastus -lehden 1924 lokakuun ja marraskuun numeroihin. Tarinassa mainittu seuran puheenjohtaja Otto Suuri eli säveltäjä Otto Kotilainen on säveltänyt palokinkoski-aiheisen mieskuorosävelmän Koskiveikkojen laulu, jonka voit kuunnella tästä.

Juojärvi oli järvilohen valtakuntaa. Kesäiltana järvenselällä haukilusikkaa vedellyt kalastaja saattoi kokea sykähdyttäviä hetkiä, kun uistimeen päräyttikin villisti hyppivä hopeakylki! Eräänäkin kesäiltana Juojärvellä uistellut kalamies sai aivan peräkkäin kaksi rapiat viiden kilon painoista järvilohta. Molemmat iskivät vetämällä tarjottuun Professoriin.
   Elokuun lopulla lohet laskeutuivat Juojärvestä koskiin katsastamaan hyviä kutupaikkoja. Paikallisten kalamiesten kokemuksen mukaan järvilohet kuitenkin palasivat Juojärveen odottamaan vesien viilenemistä. Niskakoskesta noin kilometrin päässä oli Juojärvessä syvä lahti, jonne järvilohien tiedettiin pakkautuvan syyskesällä ennen kutupuuhia. Patoon kyläläisten kerrotaan tienneen tämän syvänteen ja laskeneen sinne alkusyksyllä illan kähmyssä verkkonsa.
   Aamulla verkoissa oli kymmeniä kiloja suuria, viisikiloisia ja sitä suurempia järvilohia. Patoolaiset kutsuivatkin syvännettä kalasumpuksi. Lohet pakattiin vanerista tehtyihin laatikoihin ja kuljetettiin “linjalaivalla” Kuopioon ja Savonlinnaan myytäväksi hotellien ravintoloihin.

Mikko Keinänen (edessä) poikansa Heimo Keinäsen kanssa Niskakoskella 1950-luvulla. Taustalla siintää Juojärvi.

Niskakoskea alajuoksulle päin.