Sahakoski

Myös Palokinkoske­na tun­net­tu Sahakos­ki, oli Palokinkoskista suurin.  Sen pudo­tusko­rkeus oli 5,5 metriä. Kohi­se­vat kos­ket kuu­lui­v­at luon­nol­lise­na osana Palokki­in. Kosken kohi­na oli nau­tit­tavaa kuun­neltavaa ja kat­seltavaa.
   Vuon­na 1775 talolli­nen Samuli Samulin­poi­ka Kämäräi­nen jät­ti Savo-Kar­jalan maa­her­ralle anomuk­sen kak­sir­aamisen ja hienoteräisen vesisa­han perus­tamisek­si Sahakos­keen. Anomus hyväksyt­ti­in ja vuosi­na 1776–1924 kosken ran­nal­la toi­mi saha. 
​   Palokin saha vai­h­toi tiheään omis­ta­jia. Hack­manin kausi Palokissa alkoi vuodes­ta 1858, jol­loin kaup­pa­neu­vos Fredrik Hack­man osti sahan huu­tokau­pas­sa. Palokin sahas­ta tuli Hack­man & Co.:n omis­tuk­ses­sa Itä-Suomen suurimpia vesisa­ho­ja, jon­ka vuosi­tuotan­to oli suurim­mil­laan 20 000 kuu­tiometriä. Sahaus­toimin­nan päät­tymisen jäl­keen raken­nuk­ses­sa toi­mi myl­ly vuo­teen 1954 saak­ka, minkä jäl­keen raken­nus puret­ti­in.
   Sahakoskessa pyöri myös sähkö­tur­bi­i­ni, jos­ta saati­in sähköt Palokin kylälle. Jos kylältä sam­mui­v­at illal­la äkisti val­ot, niin lohi oli uin­ut tur­bi­ini­in ja pysäyt­tänyt sen. Lohen saat­toi käy­dä hake­mas­sa tur­bi­inin lapo­jen välistä.

Mauno Räsä­nen ker­too, kuin­ka hän pak­eni poli­isia oltuaan salakalas­sa Sahakosken niskalla.

Val­oku­vaan perus­tu­va Lau­ri Pohjo­laisen maalaus.
Taustal­la kosken­niskan ylit­tänyt sil­ta ja oikeal­la uit­torän­ni, jon­ka kaut­ta Manu poli­isia paetes­saan pelas­tau­tui.

Antti (vas.) ja Mat­ti Pohjo­lainen Hap­atoslam­mel­la. Taustal­la Sahakosken niskan puusil­ta. Kuva: Lau­ri Pohjo­lainen.

Kos­ket toi­vat val­tavasti myön­teistä sisältöä Palokin kylän asukkaiden elämään, mut­ta välil­lä sat­tui myös ikäviä asioi­ta. ​Eräänä kesäisenä päivänä 19.06.1922 kylän pojat oli­vat men­neet leikkimään Sahakosken yläpuolisen Hap­atoslam­men ran­nalle. Leikin tiimel­lyk­sessä yksi pojista putosi lam­peen ja lähti voimakkaan vir­ran mukana ajau­tu­maan kohti Sahakosken niskaa. Tuo poi­ka oli Hap­atoslam­men ran­nal­la, Mielolan­talos­sa per­hei­neen asuneen met­sän­var­ti­ja Mikko Mielosen ja hänen Lin­da-vai­mon­sa 7‑vuotias Sulo-nimi­nen poi­ka. 
   Toisille pojille tuli hätä ja he juok­si­vat läheiselle Pekka Pohjo­laisen pitämälle Pohjo­laisen kau­palle huu­taen men­nessään: “Nyt se Sulo hävis, Sulo hävis!” Aikuiset rien­sivät apu­un, mut­ta mitään ei ollut enää tehtävis­sä. Sulo löy­tyi Sahakosken niskalta lähtevän uit­torän­nin päässä ole­vaa sihtiä vas­ten hukkuneena. Rän­ni oli sama, jota las­ketellen Manu pak­eni poli­isia ja kalas­tuk­sen var­ti­jaa.
   Hap­atoslam­men molem­mil­la ran­noil­la oli­vat kyläläis­ten saunat, jois­sa löy­lyjä heit­elti­in kosken kuo­hu­ja kuun­nellen. Sahakosken niskalla olevas­sa pesu­tu­vas­sa pesti­in kyläläis­ten pyyk­it, ja ne tuli­vatkin puh­taik­si, kun ne kosken vir­taavas­sa vedessä huuh­dot­ti­in. Huoli­mat­ta koskel­la sat­tuneista ikävistäkin tapah­tu­mista koskea ei pelät­ty, mut­ta sitä kun­nioitet­ti­in.

Sahakosken yläpuo­li­nen sil­ta hel­li laiskaa kalami­estä. Ei tarvin­nut lähteä kalan toivos­sa hyp­pimään kosken var­ren petol­lisille kiville. Se oli hyvä onkipaik­ka. Sil­ta­lankku­jen välistä näki lohia sil­lan alla ja sinne kun pudot­ti vieheen, niin heti tärp­päsi. Sil­lan alla lymy­ilevät kalat oli­vat palokki­laisit­tain pieniä, vain puolen kilon kilon pain­ois­ia mul­losia. Niitä mah­tui nos­tele­maan har­vaan ladot­tu­jen sil­lan lankku­jen välistä suo­raan sil­lalle.

Kosken­niskan puusil­taa ja sil­lan alta pilkot­tavaa Hap­atoslam­pea.

Kosken kah­ta puol­ta koho­si­vat val­ta­vat saha­jauhovuoret, joi­hin talvel­la kaivet­ti­in tun­nelei­ta saha­jauhon ottamisek­si. Kyläläiset kävivät reel­lä hake­mas­sa saha­jauhoa, jota lait­toi­vat jär­ven jäästä sahaamien­sa suurien jääkuu­tioiden eris­teek­si, etteivät ne sulaisi. Saha­jauhoa haet­ti­in myös navet­toi­hin kuivikkeek­si.  Jääkuu­tioi­ta pidet­ti­in joko talo­jen kel­lareis­sa tai var­joisas­sa pihan kolka­s­sa. Niistä käyti­in kesäaikana lohko­mas­sa kirveel­lä jäitä kor­voon, johon sit­ten upoteti­in maito­tonkat, ettei maito hap­panisi. Lie­nee Kala­ma­jal­lakin laitet­tu koti­in vietävät kalat jäähileisi­in odot­tele­maan. Sel­l­aiset jääkaapit siihen aikaan oli.

Lau­ri Pohjo­laisen maalaus 1900-luvun alun val­oku­vas­ta. Kuva Sahasalmes­ta Sahakoskelle päin.
Ter­vahöyry on hake­mas­sa sahatavaraa Pietari­in ja muualle vietäväk­si.